”Nyt tiedän, miksi tallille pitää päästä” – Miehet ja pojat ratsaille myös messuilla
Uutinen 13.03.2018
Ratsastus ja hevosharrastus mielletään perinteisesti naisten ja tyttöjen harrastukseksi, ponityttöjen temmellyskentäksi ja tallit alueiksi, joihin miespuolisilla ei ole asiaa. Esimerkiksi Suomen suurimmassa ratsastusseurassa Tampereen Ratsastusseurassa jäseniä oli muutama vuosi sitten reilu tuhat ja heistä miehiä vain noin 50. Miesten ratsastusinnostus on kuitenkin lisääntynyt vuosi vuodelta ja koko ala toivookin heitä mukaan harrastukseen.
– Jos julkisesti puhuttaisiin enemmän myös nimenomaan miesratsastajista, madaltaisi se varmasti miesten kynnystä astua lajin pariin, 17-vuotias ratsastava miehenalku Eetu toteaa.
Joten puhutaanpa sitten.
– Välillä minua häiritsee se, että esimerkiksi mainoksissa tai vastaavissa puhutaan vain ”heppatytöistä”, eikä ratsastavia miehiä välttämättä huomioida tasa-arvoisesti, Eetu jatkaa.
Ja näin vaikuttaa olevan. Ammattilaistilastoissa ja valmentajapesteissä komeilee paljonkin miehiä, raviohjastajat ovat lähes poikkeuksetta miehiä ja kansainvälisissä kilpailuissa kärki on usein miesvoittoista, mutta arkisessa hevoskuvastossa miehet ja pojat loistavat poissaolollaan. Hevoslehdet ja some on pullollaan tyttöjä ja nuoria naisia, mutta missä ovat ihan ne tavalliset markut ja ismot ja eetut? Tallillahan he!
Vähättelyä, homottelua ja neidittelyä
Joskus hevos- ja ratsastusharrastuksen käsittäminen ja esittäminen vain ”tyttöjen juttuna” voi aiheuttaa harmituksen lisäksi etenkin kouluikäisten poikien kiusaamista.
– Kiusaaminen voi olla todella rajua. Sitä voisi kiusaaja miettiä, että kun otetaan 400–500-kiloinen hevonen alle ja lähdetään laukkaamaan metsätietä, niin onko siinä jotain tyttömäistä, vai tuleeko ehkä Clint Eastwoodin länkkärit mieleen? Kiusaajan kannattaisi itse kokeilla lajin vaativuutta, kehottaa Pusulassa asuva 47-vuotias Markku.
– Koska ratsastus on Suomessa niin naisvaltainen laji, miehet kohtaavat jonkin verran vähättelyä, homottelua ja neidiksi ilkkumista. Homottelu on ainakin omalla kohdallani yleisin ”haukkumasanana” käytetty sana, kertoo Oulun seudulta kotoisin oleva Eetu.
– Ensimmäisiä ilkeitä kommentteja saadessani ne menivät rehellisesti sanottuna ihon alle, mutta nykyään en jaksa välittää. Välillä mietin, että olen saanut yllättävän vähän ilkeitä kommentteja ratsastushistoriani aikana, vaikka olenkin aktiivisesti somessa tuonut harrastustani esille. Nykyään saan lähinnä kommentteja, missä minua pidetään rohkeana ja arvostettavana, koska uskallan harrastaa ennakkoluuloista huolimatta, Eetu jatkaa.
Naispuolinen perheenjäsen usein väylä harrastukseen – Viikon paras päivä on se, kun pääsee ratsastamaan
Moni heppapoika ja aikuisena hevostelun aloittanut miesratsastajista on alun perin tutustunut hevosiin ja harrastukseen nimenomaan naispuolisen harrastajan kautta.
– Tytärtä tuli kuskattua tallille viitisen vuotta ja aina ihmetytti, että sinne lähdettiin joka kerta iloisin mielin, oli sää mikä tahansa tai vaikka muuten olisi ollut huono päivä. Sitten samalla tallilla alkoi aikuisten alkeisryhmä ja päätin, että nyt katsotaan, mikä tämä juttu on. Kun kurssin jälkeen päästiin ensimmäisen kerran maastoon, oli fiilis sen verran loistava, että oli selvää, että tästä jää itselle harrastus. Nyt tiedän itsekin, miksi sinne tallille ”pitää päästä”, Markku kuvaa.
Monelle muullekin naispuolinen perheenjäsen onkin ollut tallin oven avaaja hevosten pariin:
– Isosiskoni kävi ratsastustunneilla, kun olin alakoulun toisella luokalla. Mielenkiinnosta kysyin kerran siskolta, että ottaisko se mut mukaan tallille joku kerta, ja kyllähän se otti, 17-vuotias Eetu kertoo.
Monen mielikuvat muuttuvat ja kova innostus saattaa syntyä heti, kun itse pääsee ensimmäisen kerran hevosen selkään.
– Muistan, että mielenkiinto lajia kohtaan syntyi heti ensimmäisellä ratsastustunnilla. Kohta kävinkin tunneilla säännöllisesti parin viikon välein. Iän myötä mielenkiinto kasvoi aina enemmän ja aloin käymään tunneilla vieläkin useammin. Viikon paras päivä oli aina se, kun pääsi taas ratsastamaan, Eetu jatkaa.
Nykyään jatkuvasti läsnä oleva somekin voi toimia kiinnostuksen herättäjänä tai messutapahtuma kipinöidä kiinnostuksen uuteen lajiin, kuten kävi 11-vuotiaalle tamperelaiselle Ismolle.
– Halusin 5-vuotiaana poliisiksi ja näin YouTubessa videon Helsingin ratsupoliisin toiminnasta. Pyysin äitiä selvittämään, mitä vaatimuksia ratsupoliisiksi pääsemisessä on ja kun selvisi, mitä pitäisi oppia voidakseni hakeutua ratsupoliisiksi, halusin oppia ratsastamaan ja hallitsemaan hevosta niissä tilanteissa mihin ratsupoliisina voisi törmätä, Ismo kertoo.
Vikellyksestä Ismo taas innostui viime vuoden Hevoset-messuilla, missä hän pääsi kokeilemaan pukkivikellystä. Tavelan Team Equillencen esittelypisteellä mainostettiin vikellyksen alkeiskurssia, johon Ismo lopulta osallistuikin ja innostui lajista lisää.
Mikäs sen hienompaa suomalaiselle miehelle
Ratsastuksessa – aivan kuten muissakin harrastuksissa – halutaan kehittyä ja kokeilla uutta sukupuolesta riippumatta. Myös Eetulla, Markulla ja Ismolla on tavoitteita ja toiveita harrastuksessa kehittymiseksi.
– Haluan kokoajan kehittää sitä yhteyttä, mikä ratsastuksessa tulee olla ratsastajan ja hevosen välillä. Haluaisin myös oppia vielä enemmän lännenratsastusta, se kun on minulle vasta tämän vuoden puolella tullut tutuksi. Esteilläkin haluaisin kovasti kehittyä paremmaksi. Jonain päivänä toiveena olisi osallistua ensimmäisiin kisoihini, mutta se ei ehkä vielä ole ajankohtaista, Eetu kertoo.
Markkua kiinnostaisi hioa taitojaan niin esteissä, maastoesteissä, matkaratsastuksessa kuin kengittämisessäkin, ja kokeilla uutena lajina ratsastusjousiammuntaa. – Mutta tässä iässä omaksuminen ja oppiminen ei enää ole niin nopeaa kuin ehkä haluaisi, Markku miettii.
Ismo on porukan nuorin ja hänen kehitystoiveensa liittyvät myös vaativaan vikellykseen:
– Kouluratsastuksessa haluaisin oppia etu- ja takaosakäännökset ja vikellyksessä hypyn hevosen selässä ilman toisen tukea.
Ismon mukaan on kuitenkin tärkeää tietää rajansa ja omat kykynsä, myös uuden opettelussa. Hänen mukaansa hyvä ratsastaja onkin sellainen, joka opettelee uusia asioita ja tekee sen minkä pystyy satuttamatta itseään tai hevosta.
Syitä harrastaa on yhtä monta kuin on harrastajaakin, sen tietää jokainen hevostelija. Maastolenkit, onnistunut esteen ylitys ja hyvä kontakti hevoseen tuntuu aivan yhtä hyvältä, riippumatta mitä sukupuolta satulassa istuva edustaa.
Markku kokoaa mietteensä omasta hevosharrastuksestaan yhteen lauseeseen:
– Suomenhevosella suomalaisessa metsässä, mikäs sen hienompaa suomalaiselle miehelle.
Hevoset-messuilla miesten ja poikien on mahdollista päästä tutustumaan hevoseen eläimenä ja kokeilemaan ratsastusta ohjauksessa.
Miehet ratsaille lauantaina klo 10 ja sunnuntaina klo 12.30 E-hallin Racing-alueella.