Denzel tekee GP-liikkeet ilman kuolaimia: "Onnistuu tämä näinkin", sanoo ratsastaja Anna von Wendt - Olipa kerran elämän hevonen, osa 3
Uutinen 29.03.2024
Juttusarjan viimeinen osa tehdään Björkbodan kartanolla Kemiönsaaressa. Ohjelmassa on vähän tavanomaisesta poikkeavaa.
Von Wendt ottaa Denzelin ja ratsastaa sen nivelkuolaimilla, kuten yleensä aina kotona.
Kankikuolaimesta hän sanoo, että se kuuluu kouluratsastukseen ja on oma taitonsa.
”Ei se ole niin, että kangella vedetään hevonen johonkin tiettyyn muottiin tai että se olisi jokin rangaistus”, hän sanoo.
Kankikuolaimen tehtävä on rentouttaa hevosen suuta ja leukoja ja sitä kautta koko hevosen. Mikä tietenkin edellyttää, että ”koko hevonen” on kunnossa.
”Siihen tulee erilainen imu, tasaisuus ja tuntuma, kun hevonen on oikealla lailla kankikuolaimella”, von Wendt sanoo.
Kun kouluratsastuksessa haetaan vielä yhtä pykälää enempää kokoamisasteessa ja tarkkuudessa, kankikuolain on silloin paikallaan.
Haastattelupäivänä Denzel menee lisäksi ensimmäistä kertaa elämässään ilman kuolaimia kokonaan.
Kaulanarulla ratsastusta sillä kokeiltiin muutamaa päivää aiemmin, ja se sujui sinänsä hyvin, mutta von Wendt huomasi, että joko hän tai hevonen jännittivät tilannetta ja Denzel nosti päänsä ja kaulansa pystyyn kuin kirahvi.
Ratsastaja kiinnittää ohjat päitsiin. Muutaman kokeilun jälkeen löytyy sopiva paikka, jossa ne pysyvät, eivätkä nouse poskiremmiä pitkin ylemmäs. Ilman kuolaimia ratsastaminen sujuu kuin rasvattu. Ratsukko tekee kaikki GP-liikkeet ja ykkösvaihtojakin laskujen mukaan 30 peräkkäin, jos yhtä tahtirikkoa välissä ei lasketa. Tekeminen näyttää ihmeen helpolta.
”Kyllä tämä näinkin menee, jos jossain vaiheessa niin päätetään, että kuolaimia ei enää saa käyttää”, von Wendt naurahtaa. ”Mutta ei tämä ihan samanlaista kouluratsastusta ole, se on pakko sanoa. Eräällä lailla tarkkuus on poissa. Tämä on vähän ”sinne päin” -tekemistä.”
”Hevonen on ilman kuolaimia hitaampi reagoimaan. Voi olla, että lisätyn laukan jälkeen jossain vieraalla ulkoareenalla tulisi äitiä ikävä, kun ei saisi välttämättä pysähtymään ennen valkoista aitaa.”
Hän miettii hetken ja jatkaa. ”Mutta mä odotan täällä Björkbodassa ohjeita, että miten sitten tulevaisuudessa tehdään. Kai ne sitten mulle kertoo!”
Tampereella Denzelillä on omassa jäähyväisshow’ssaan kankikuolain suussa yleisön edessä.
”Se kuuluu tähän lajiin”, von Wendt perustelee. ”Ja yleisö näkee, että kyllä hevonen kangenkin kanssa viihtyy!”
Piaffin vaikeus
Muistellaan vielä kisavuosia. Sitä elämää, joka pian on entistä.
Denzelin oli vaikea oppia piaffi, kouluratsastuksen vaikein liike, ravi paikalla äärimmäisesti koottuna.
Syy onneksi selvisi. Sillä oli takapolvessa irtopala. Kun se oli tähystysleikattu ja huuhdeltu, homma lähti sujumaan. Vuosi oli 2010.
Von Wendt vietti talvet kokonaan Jonny Hillberathilla Saksassa, sillä kotona Björkbodassa ei tuolloin vielä ollut maneesia. Hän lähti HIHS:in jälkeen ja palasi huhtikuussa, kun Suomessa alkoi ulkokausi.
”Niihin aikoihin, kun Denzeliä nostettiin GP-tasolle, mä jopa asuin silloisen miesystäväni Ilarin kanssa Saksassa. Meillä oli siellä kämppä. Hevosia oli silloin enemmänkin.”
Ensimmäinen vaikean taso startti, intermedaire II oli Saksassa.
”Mua jännitti hirveästi ja piaffi oli ollut ongelma. Ne kisat meni ihan penkin alle.”
Hilberath totesi von Wendtille, että noh, tulipahan tehtyä.
”Hän tietää itse urheilijana, että ei niitä startteja noin vaan mennä!” von Wendt naurahtaa.
Anna von Wendt huomasi tuona päivänä, että kun sanotaan ”vaikea taso”, se ei ole sanahelinää.
”Mä ajattelin aika rehvakkaasti pikkukierrostasolla, että kyllähän mä sitä GP:tä menen. Mutta harppaus näiden kahden välillä on tosi iso.”
Vaikealla radalla tulee kiire. Vaikeus tulee siitä, että ohjelmaa on noudatettava pikkutarkasti, mutta käytännössä siinä ei etenkään alussa pysy.
”Sitä miettii, että äh, mun olisi pitänyt jo tehdä tämä. Ja siinä lähteekin sitten menemään pieleen seuraavankin liikkeen valmistelu, jolloin olet siinä jo myöhässä.”
”Ensimmäisellä kerralla tunne oli, että kunhan pääsee vaan maaliin niin, ettei tarttis hävetä ihan hirveästi.”
Ero myös kotona ratsastamisen ja kisoissa ratsastamisen välillä on suuri.
”Ei se koskaan ainakaan paremmin siellä kisoissa mene.”
Kyllä se siitä lähti sujumaan.
Vuotta 2016 Anna von Wendt pitää ratsukon parhaana, kun kokonaisuutta ajatellaan. Tuona vuonna ratsukko voitti SM-kultaa. Kür-musiikki oli Harry Potteria, jota myöhemmin lainattiin seuraavalle hevoselle Sir Fashionille.
”The GP” oli Ypäjän kansainvälisissä kisoissa vuonna 2018. ”Mä voitin ja siellä meni tosi hyvin. Ratsastajalla oli oikeanlainen mentaliteetti. Se vaikuttaa tosi paljon, koska Denzel on kuin peili. Se menee just niin kuin sitä ratsastaa.”
Se jäi harmittamaan, että 70 prosentin raja ei mennyt rikki, vaikka hyvin lähelle päästiin. Kunkiain CDI-kisoissa, Liettuassa toukokuussa 2021 prosentit nousivat 69,5:een, koko uran parhaaseen. Tulos on hyvä yhä tänä päivänäkin.
Pilvi Rientosen haaste
Vuosi 2020 oli erikoinen. Anna von Wendtin ystävä, ja Denzelin pitkältä ajan hyvin tuntenut Pilvi Rientonen sai elämänsä tilaisuuden. Koronavuosi aiheutti, että SM-kisoihin ei edellytetty kvaaleja. Rientonen päätti yrittää eräänlaista haastetta ja osallistua lainahevosella Denzelillä.
”Mä ajattelin, että mikäs siinä. Mulla oli silloin työn alla jo Sir Fashion”, totesi asiasta hevosen omistaja, ja päätti auttaa asiassa valmentajan roolissa.
Niin kävi, että tämä Rientosen elämän ensimmäinen GP oli reteästi suoraan SM-kisoissa Woikoskella. Jopa Rientonen, joka yleensä ei jännitä, hermostui h-hetkellä verryttelyssä.
”Anna sanoi mulle silloin vaan, että luota itseesi ja luota hevoseen. Te osaatte kyllä ja hyvin se menee”, Rientonen muistelee.
Se meni hyvin. Ratsukko oli GP-luokassa kakkosena.
On kysyttävä von Wendtiltä, oliko outoa nähdä oma hevonen itseään vastassa?
”No joo. Ei tavallaan. Siinähän kävi niin, että Pilvi ja Denzel olivat GP:ssä parempia kuin minä ja Fasu. Se oli mulle hienoa nähdä, että olen kouluttanut hevosen niin, että muutamassa kuukaudessa pystyy nousemaan GP:hen ja kisaamaan ihan uskottavasti kaikkia vastaan.”
Tällöin Denzelin piti itse asiassa ensimmäisen kerran jo eläköityä, mutta niin ei käynytkään. ”Vanhapappa” jatkoi kisaamista vielä monta vuotta.
Se jatkoi suorittamista niin hyvin tuloksin, että von Wendt otti sitä mukaan jopa kansainvälisille kisamatkoille. Tahkon SM:issä vuonna 2022 hopeamitali tuli Denzelillä, kun nuorempi hevonen oli telakalla.
Silmä
Haavereitakin oli. Denzel oli jo pitkään kärsinyt silmätulehduksesta, keratiitista, jota lääkittiin pikkutarkasti. Silmä oli pysynyt lääkkeiden avulla kunnossa, mutta loppuvuonna 2020 lääkkeet yhtäkkiä lakkasivat tehoamasta.
Silmä oli poistettava Yliopistollisessa Hevossairaalassa.
Tämä oli synkkä ja masentava hetki, von Wendt ajatteli, että tämä on vanhan hevosen uran loppu. Mutta kävi jälleen aivan päinvastoin. Kahden viikon päästä silmänpoistosta sai alkaa treenata, eikä yksisilmäisyys häirinnyt hevosta lainkaan, päinvastoin!
”Tajusin, että silmä olisi pitänyt poistaa jo aiemmin. Eihän se sillä ollut nähnyt pitkään aikaan muutenkaan, kun siinä oli sellaista kaihintyyppistä, ja lisäksi se silmä oli ajoittain tosi kipeä. Nyt kaikki kivut olivat poissa.”
Eläkepäivät
Mutta nyt kilparatsastaminen on Denzelin kohdalla loppu. Eläkepäivät alkavat kotona Björkbodassa. Paikassa, jossa se on elänyt viimeiset 18 vuotta. Uudessa maneesin yhteyteen rakennetussa valoisassa ja avarassa tallissa, jossa sillä on tilava karsina.
Ja vesikävelylaite. SPA-osastolla, kuten Björbodassa sanotaan, käytiin hoitaja Laura Tsernovin kanssa jutuntekopäivänäkin ja vaikutti, että Denzelillä ei ollut mitään ainakaan vastaan.
”Kyllä mä sitä mieltä olen, että hän on tehtävänsä tehnyt. Denzel on oikeasti jo tosi vanha, vaikka se meneekin korrektisti ja näin. Kimmoisuus ja elastisuus eivät ole ennallaan. Se on kisannut noita luokkia yhtä kauan, kuin monella sen vastustajasta on ikää! Ei se pysty enää kilpailemaan nuorempiaan vastaan”, von Wendt tuumailee.
Ratsastaminen kotona ei lopu eikä Denzeliä vaan heitetä johonkin pihattoon, vaan sen elämä kotona jatkuu aivan kuten tähänkin asti. Anna von Wendt saa ensinnäkin siitä itse harjoitusta GP-liikkeiden kanssa, mutta ennen muuta vanhaa hevosta ei voi noin vain jättää liikuttamattakaan. Siksikään, että kuten kaikki hevoset maailmassa, se on tottunut rutiineihinsa ja arvostaa niitä.
Lisäksi Denzel on niin sanotusti hyvä rehunkäyttäjä. Suomeksi sanottuna se lihoo helposti. Heinä joudutaan tällä hetkellä punnitsemaan, sillä kuivan kesän takia siinä on melko paljon sokereita. Von Wendt ei halua riskeerata sen terveyttä.
Anna von Wendt sanoo aina välillä, että Denzel osaa olla aika hurjakin. Björkbodassa paljastui, että hän puhuu ihan totta. Denzel on ihan verihevonen, niin kuin sanotaan. Urheiluun jalostettu. Ja alkukävelyllä kartanon maisemissa se näyttää senkin puolensa. Kun käännytään kohti tallia, punainen harja heilahtaa, kaula nousee kaarelle ja se ottaa pari paffiaskelta, ennen kuin karahtaa hetkeksi takajaloilleen. Hyvinkin sähäkästi.
”Ja se ei onneksi nähnyt noita peuroja päärakennuksen edessä”, von Wendt huoahtaa.
Hän kertoo ”oppineensa olemaan”. ”En mä tee mitään silloin kun se ottaa kierroksia. Olen vaan ja odotan, että myrsky laantuu. Ja aina se on tähän mennessä laantunut!”
Denzelin ja Anna von Wendtin viimeinen tanssi Hevoset-messujen Hankkija Areenalla lauantaina 6.4. klo 17.45-18.00. Tule katsomaan miten upea Denzel siirtyy nauttimaan eläkepäivistään arvoisellaan tavalla.
Leena Alerinin kirjoittama artikkelisarja on tehty yhteistyössä Hevosurheilun kanssa. Sarja ilmestyy 22.2., 13.3. ja 29.3.